Puhtaalta pöydältä jälleen

Moi, pitkästä aikaa! On jo monta päivää ollut tosi kova innostus palauttaa blogi entiseen maalliinsa mitä se oli joskus, ja kirjoitella tänne! Onkohan siitä kohta jo vuosi kun viimeksi oon kirjottanu postausta tänne?

Nyt kuitenkin mun ja Meten vuoden kisatauon jälkeen tänään oli ekat kisat meillä. Sekös se oli mikä mut sai innostumaan tästä uudestaan? Niilo oli mukana ja käyttäytyi tosi hyvin!

Niilo on siis Meten tämänvuotinen varsa, jonka isä on orimme Huovilan Herkules eli Herkku, osa lukijoista muistaakin sen varmasti. Oikealta nimeltään Leijonamieli (älkää kysykö mistä lempinimi tulee!) ja osuvampaa nimeä tälle pikkumiehelle saa hakea! Tai no ehkä Täystuho sopisi vielä paremmin... :D

Tällänen komistus ja tuleva mestari meillä siis asustelee nykyään. :3 Niilosta esittelyä ja muuta alan kirjoittaa heti tänään!

Muuten on hevoset melko samana pysynyt, Bibi ja Herkku on laitumella ja sen aikaa meillä on pari heppaa niiden tilalla tallissa, pari uutta yksityistä on tullut ja yksi niistä meidänkin käytössä välillä, kiva shettisruuna Eemu. Möhkis ja Heili on edelleen kuvioissa myös. Lissulla josta olen maininnut joskus olen nyt hypännyt tän kesän, ja jatkan sen kanssa oletettavasti siihen asti että se on valmis kantakirjaukseen.
Näiden lisäksi ratsastan vielä Piksua aina kun sinnepäin ehdin, siitä löytyykin oma esittelysivu jo :)

Palatakseni kuitenkin niihin meidän tänpäiväisiin kisoihin, laitan aluksi pari kuvaa vauhdittamaan, kiitokset Milla Lankinen ja Jonna Penttilä!

Niilo kannustaa.

Jokseenkin masentuneen oloisena rataa kävelemässä... :D Kyllä se oli oikeasti kiva rata!

Omaa vuoroa odottamassa.

Verkassa Mette oli SUPER, terävät hyvät hypyt, eikä tullut yhtään pohjaan kuten mulla on vähän tapana tuoda ja Metellä muutenkin tulla. Otin 3 hyppyä ja ajattelin että tää ei tästä enää parane joten ihan turha verkata enempää.

Rata menikin sitten vielä paremmilla fiiliksillä, sanat ei riitä kuvaamaan kuinka mahtava fiilis meillä kummallakin oli! (Meten fiilikset toki huomaa kuvista, aika ilosen näköstä.)
Sitä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla eikä millään muotoa esittää millanen fiilis maastoradalla on, olkoonkin tollanen vähän köyhähkö pikkurata niin se on ehdottomasti parasta, ainakin ton hevosen kanssa! En malta odottaa ensi kesän kenttäkisoja.. :)

Nollillahan me se mentiin, mitenkäs muutenkaan. Mieltä ylentävää oli myös se kun meidät kuulutettiin voittajiksi, ihan onnistunut comeback sanoisinko!

Olin vielä justiin edellisenä päivänä facebook-postauksessa maininnut että sinivalkoinen ruusuke käydään noutamassa, joko mussa on ennustajan vikaa tai tunnen hevoseni ja tiedän kuinka paljon se tota rakastaa.

Toivottavasti lukijat jaksaa vielä uudelleen herätä seuraamaan meitä, bannerin ja ulkoasun teen huomenna kun pääsen toiselle koneelle, tähän omaan en millään oo jaksanut ladata photoshoppia... :D
ISO kiitos teille kaikille jotka ei ole tätä meidän blogia vielä jättänyt, vaikka iso osa onkin. Tällä pikkuporukalla on hyvä aloittaa alusta. :)